Unelmia ja Toimistohommia

Sorviapinan ”vapaaviikko” kun on saanut tehdä niin sanotusti siistejä sisähommia; laaseroida vaimentimia ja tehdä koneella firman graafista ilmettä hieman paremmaksi.

Koulussa ei kiinnostanut se graafisen suunnittelun kurssi ja nyt siitä sitten kärsitään kun yrittää googlailla ohjeita missä muodossa ja millä väriprofiileilla pitää lehtimainos toimittaa painoon. Plussaa tässä on vain se että lähtötaso graafisiin materiaaleihin on pääasiassa edellisen omistajan jäljiltä ja perua ehkä just ja just ysäriltä ja sitä sitten on vain päivitelty hätäsesti siellä täällä. Huonommaksi ei saa, paitsi vaihtamalla fontin comic sansiksi. Perfektionistikin saa levätä kun rima on tarpeeksi alhaalla valmiiksi.

Valokuvaajan tutkinnosta jäi kuitenkin jotain käteen muutakin kuin paperi ja opintolaina, tuotekuvauksen perusteille on ollut yllättävän paljon käyttöä, vaikkei sekään osa-alue erityisemmin kiinnostanut. Nyt kuitenkin huomaa että yksinkertainen tuotteen kuvaaminen valkoiselle ”kelluvalle” pohjalle ei tuota tuskaa eikä vie paljoa aikaa koska perusosaaminen on hallussa. Eniten aikaa vie kaluston kasaaminen ja takaisin paikoilleen laitto, joista jälkimmäinen on tietysti kaikista ärsyttävin homma kaikessa kuvaamisessa ja useimmiten jääkin puolitiehen. Mistä muistuikin mieleen että salaman akku on laturissa kiinni jo toista päivää, hetki pieni…

Parasta nykyisessä työssä on sen joustavuus ja stressittömyys, työt ei seuraa kotia huonolla tavalla niin kuin edellisessä elämässä, vaikka Herra Toimitusjohtaja onkin samassa taloudessa. Kotona voi puhua työasioista ja tehdystä työstä saa korvauksen vaikka se tapahtuisikin työpaikan ulkopuolella omassa toimistossa. Pomokaan ei ole mulkku, ensimmäistä kertaa ikinä. Entisenä ravintola-alan orjana on kaikki tämmöinen ihan outoa ja ennenkuulumatonta.

Minimipalkkahommia ne nämäkin on mutta on erittäin suuri ero henkilökohtaisessa hyvinvoinnissa kun asiakas ei odota tiskin päässä eikä useimmiten ole ihan niin minuutin, tunnin tai edes päivän päälle että tuleeko homma tehtyä. Henkilökohtaisesti nautin myös siitä vapaudesta että työasu on käytännössä vapaa kuhan se toimii kyseiseen tehtävään, kynnet saa olla pitkät ja lakatut ja tukka auki, ravintola-ala on tähän verrattuna kuin kommunistinen ihmemaa; jaettua kärsimystä samanlaisissa rumissa univormuissa.

Valintojen maailma ja mitä näitä sanontoja nyt on, lähinnä itse ajelehdin ilmaantuvien mahdollisuuksien mukaan itsestä sopivilta tuntuviin suuntiin. Tämänhetkistä tilannetta tarkkailtuna ei voi sanoa että kovin huonoja valintoja olisi tehnyt sitten lopulta, joskin tähän pisteeseen on tultu monien kuoppaisten kiertoteiden kautta.